Läksiäiset

Eilen vitetettiin työpaikan puolesta läksiäisiä. Yliopisto maksoi ja meille oli varattu mukava tila Vondelparkin Filmimuseon terassilta. Oli puhe, yhdessäoloa, olutta ja jopa muutama lahja. Myöhemmin päädyttiin vielä syömään italialaiseen deliin Overtoomille. Nyt vielä kaupungille ja sitten alkaa siivous ja pakkaus. Haikea olo lähteä kotiin, mutta varmasti palataan Amsterdamiin.

Viimeisiä viedään

Hieman yli viikko Amsterdamin matkaa jäljellä. Alkaa olla hieman haikeat tunnelmat, vaikka läksiäisiäkin on pidetty jo kahdet ja kolmannet ovat vielä tulossa.

Eilen oltiin Wester Park Open Air konsertissa Markin ja Lauran kanssa: Massive Attack ja Goldfrap. Hienot keikat molemmilta bändeiltä. Täällä näitä riittää. Tällä viikolla samoilla festareilla esiintyivät mm. Radiohead, R.E.M. jne.

Intouduin keikan jälkeen vielä Michielin ja Ryanin kanssa oluelle keskustaan. Käytiin myös todella hämärissä pubeissa Rembrandtpleinin läheisyydessä. Hauskaa oli, mutta kotona jälleen neljän jälkeen yöllä.

Proost!

Saatiinhan me ne juhlat ja grillailut! Mark isännöi suomalaishenkisen iltamme. Ilahduttavasti kaikki ystävämme Michieliä lukuunottamatta pääsivät paikalle (lauantaina mennään vielä Michielin synttärilounaalle). Kokkailussa tuli tietysti hirmuinen kiire, mutta ruoka oli sitten sitäkin parempaa. Perunasalaattia, paistettuja punajuuria, vihreää salaattia, kasvis- kana- ja lihavartaita sekä tietysti vähän bratwurstia. Niin ja mansikoita sekä suklaata.

Laulettiin Tuukan kanssa hivenen "saatuansa spriitä" ja snapsuiltiin :)

Nyt odotetaan Ak:n vanhempia saapuvaksi. Loppuvierailu voi alkaa.


















Kuvissa esiintyvät ranskalaiset Veronique, Cécile ja Antoine. Hollantilaiset Mark, Laura, Vera, Willem ja Jasper. Brittiholsku Alistair, saksalainen Phil ja uusin tuttavuutemme Raikku (Ryan) sieltä ameriikoista. Niin ja ne kaksi jäyhää skandinaavia.

Juhannus kullakin, toivottavasti kiva

Näin meni meidän juhannusviikonloppu:

- läheisellä laiturilla yksi olut
- leffa
- ostoksilla
- petankia Antoinen kanssa
- illallinen Antoinen valmistamana, ranskalaista ankkaa ja papuja
- Antoinen ja Cecilen kattoterassilla istuskelua
- Ijazz-ilmaisfestarit NDSM-saarella Markin ja Sonjan kanssa

Kuten tekstistä voi päätellä, suuret juhannusjuhlat typistyivät. Mutta yllättävän mukavaa oli näinkin ja säät ihan suosivat (ikävä kuitenkin mökille). Tänään festareilla oli ihan mieletön tuuli. Puolet esiintyjistä jouduttiin turvallisuussyistä perumaan tämän kovan tuulen takia.

Peruskuulumisia

Tänne ei kertakaikkiaan kuulu mitään ihmeellistä. Aherrusta töissä ja gradun parissa. Ilmatkin vaihtelevat päivittäin auringosta myrskyyn, tänään on vuorotellen satanut vettä ja paistanut aurinko. Kuitenkin sellainen mukavan rento olotila. Nyt sitä herää ajattelemaan, miten huoleton ja esimerkiksi univelaton kevät on ollutkaan. Yhden käden sormilla laskettavissa ne aamut, kun on ihan väkisin joutunut nousemaan yliaikaisin. Tai Ak:lla on laskettavissa kaikki päivät, kun olisi ollut jotain "pakollista" ohjelmaa :)


Kaupungin suhteen meillä on loppukiri. Olemme kolunneet muutamia museoita, jotka olivat to do-listalla. Hehkutimme jo ehkä aiemminkin museokorttia, joka täälläkin on käytössä. Maksaa vuodeksi 35 euroa ja sillä on rajaton pääsy suureen osaan maan museoista. Esimerkiksi Amsterdamissa kaikki suuret kuten Rijksmuseum, Van Gogh, Steijdelik ja Amstelveenin Cobra-museokin, joka valittu useasti maan parhaaksi.

On kivaa, kun voi poiketa museoon vaikka tunniksi ja uudelleen myöhemmin. Tai jos ei ole mitään tekemistä voi tehdä uusintakierroksia. Kortti on tosi suosittu.

Viime viikonloppuna käytiin myös ilmaisilla festareilla (festarikesä avattu) Osterparkissa. Tämä Roots-festari on paikallinen "Maailma kylässä" suurempana versiona. Oikein kiva päivä. Kuvassa äärivasemmalla suomalainen Kati. Jonkun tutun tuttu tai sitten uusi-seelantilainen poikaystävä oli jonkun tuttu..

Tarkoitus oli pitää tulevana lauantaina läksiäis/juhannusjuhlia, mutta tämä versio onkin typistynyt meidän ja Antoinen olutteluksi. Osa kutsutuista katsoo jalkapalloa (Hollannin joku niiin tärkeä ottelu) ja osa on jossain häissä. Niin, että se niistä. Ak taitaa siis keskittyä odottamaan Suomen suvea ja kaikkia ihania ihmisiä kaikissa ihanissa juhlissa :)

MUKAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

Nederland, Nederland

Jalkapallokuume nousee! 4 - 1, Iikun sanoin: "eipä Gallian kukot laula"..

Pubissa oli aikas mainio tunnelma, vaikkakaan kyseinen Nederland ei ole pääsuosikkijoukkue meidän perheessä. Tuukka tosin saattoi juuri kääntyä, meitä on helppo vetää kuin pässiä narusta.

Nyt ulkona soivat torvet ja muutenkin meno oli iloisen riehakasta, täällä kannatuslaulut ovat sopivasti jumputus meets alppiheidin laulelmat. Ja tämän takana aina duo Mental Theo ja Charly Lownoise..esimerkiksi:

http://www.youtube.com/watch?v=4HbaP3p2aMY

Ennen ottelua lämmiteltiin kotosalla Ylex nettiradion "Parasta ennen" -ohjelman tahdissa. Olipas mainio, tai no, kyseenalaisesti mainio. Paluu ns. ysärihenkeen ja "mulla bemari ja levikset ja fleeceruutupaita, mix et tahdo olla mun kaa" (Toinen maanantai) . Auts.

Oli kivaa tuolloin ysärilläkin (vai nimenomaan silloin), ravintolaan ja monta kertaa viikossa :) Kuka muistaa?

Junailemassa

Olemme takaisin kotosalla. Pyörähdettiin siis junalla pitkä viikonloppu Pariisissa. Oli oikein kunnon turistiloma, jalat väsyneina kaikesta vaeltamisesta ja kamera täynnä kuvia. Oli kyllä kivaa ja ei kuitenkaan mitään pakko nähdä se ja se, koska molemmat olemme Pariisissa käyneet aiemminkin.



Ihanaa oli

- kaikki kauniit rakennukset
- ranskalainen parveke muistui taas mieleen ja palasi asuntolistan tarvevaatimuksiin
- leipä ja kaikki muu leipomotouhu
- Seine
- Eiffel, jälleen kerran
- aamusta alkava hyörinä ja touhu kaduilla
- metrot toimivat, vaikkakin ainahan se suurkaupungissa rasittaa vaeltaa kuilusta toiseen
- kaupunkipyörät
- Louvren Napoleonin asunto ja Egyptin osaston muumio
- Luxenbourgin puisto joogaavine pappoineen ja supermukavine tuoleineen
- hotelli oli suht kallis, mutta rahansa väärti. Hyvä sijainti vähän ulkona ydinkeskustasta.



Rasittavaa oli

-hinnat, cafe latte 5.5 €, 25 cl vettä 5 €, omeletti 13€.. (olemme kuitenkin tottuneet hollannin hintatasoon, jossa kahvi on sen 2,30 €.. Sitäpaitsi ranskalainen kahvi ei tällä matkalla maistunut miltään ja amerikkalaiset kertakaikkiaan pelastivat päivän halvalla Starbucks-lattella :) , joka yleensä kallista).
- on ne ranskalaiset välillä vaan ärsyttäviä (vaikka tietenkin myös ihania)
- Tuukka hermostui Yves Saint Laurentin hautajaisiin, joiden ulkoilmayleisöön eksyttiin... nyt on nähtynä Sarkozy uusine vaimoineen ja Claudia Schiffer yms. ü (tästä sai aika monta pistettä,vai?)





Kaupunkipyörät Pariisissa toimivat joko ostamalla vuosikäyttökortin niihin (matkakortin tapainen) tai luottokortilla. Pyörien yhteydessä on maksuautomaatti, johon luottokortti syötetään. Luotolle varataan 150 € takuusumma ja tämän jälkeen pyörä on valmis käyttöösi. Voit varata kerralla käyttöoikeutta päiväksi tai vaikka viikoksi, pyörä on ilmainen ensimmäisen puoli tuntia, tämän jälkeen n. euron tunti. Pyörän palautuessa telineeseen, tuo takuusumma vapautuu. Erittäin kätevää ja järkevää, yksikään pyörä ei ollut rikottuna tai muualle heitettynä. Helsinkiinkin soisi näiden pyörien saapuvan. Niillä ajaminen on myös normaalin pyörän tapaista ja varustuksiin kuuluu lamppu, lukko yms. Pyöriä on Pariisissa yli 10 000 kappaletta ja niitä näkyi katukuvassa jatkuvasti käytössä. Mahtavaa!






Sacré-Coeur ja rue Daguerren marjaisat myyntipöydät.





















Pariiisi, muodin mekka. Kesän trendi suoraan Naf Nafin liikkestä.. Oikeasti, yksi tyttö tuollaista sovitti ja ei, ei se näyttänyt hyvältä. Huomattavan monella tytöllä nähtyinä voisi mainita mokkasiinit, farkuissa takana pienet vetoketjutaskut ja lyhythihaiset collegepaidat.









Louvre.

Matkalle

Huomenna meitä odottaa siis tämä. Kivaa! Kuva vuodelta 2006 Tuukan työmatkalta. Palaamme Hollannin maisemiin sunnuntaina.

Nti kesäheinä

Kiittää onnitteluista :) onneksi ei tunnu erilaiselta kuin viime viikolla. Lauantaina ensin skoolailtiin kotona kaksistaan juomalaulujen seurassa, myöhemmin de Pijpin alueella baarissa. Pijp on Amsterdamin Kallio, entinen työläiskaupunginosa, joka nykyisin monien kivojen pikkubaarien kotipaikka.

Kuvissa Alistair ja Ryan. Muut hollantikollegat Teneriffalla konferenssissa. Ryan on siis Berkeleystä Kaliforniasta. Berkeley kuulostaa kivalta kaupungilta, siellä esimerkiksi pyöräily on normaali kulkemistapa, elämäntyyli on ekologista ja tupakointikin on ollut kiellettyä ravintoloissa viimeiset kymmenen vuotta. Sitten tietenkin aurinko, meri ja niin, aurinko!

Ukkosmyräkän takia jouduimme notkumaan baarissa pidempään kuin oli tarkoitus. Odottaminen kannatti ja päästiin kuivin pyöräilyin kotiin.















Sunnuntaiaamuna tunnin liian aikainen herätys hermostuneen onnittelulaulajan takia :) Ei niin hehkeänä ja ei enää niin nuorena..

Vietettiin päivää kirpparilla. Amsterdamin satama-alueella teollisuushallien keskellä on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina iso kirppari. Siellä kohtaavat siirtolaiset, nuoret ja muuten vaan vanhan tavaran perässä liikkuvat. Todistettiin myös tapahtuma, jossa oli epäselvyyttä rahan varastamisesta ja vanhempi mies löi nuorta hippiä jollain sotakypärällä päähän. Mies pidätettiin meidän vieressä (Tuukka oli keskittynyt levyihin). Kaikenlaista. No, Tuukka siis löysi kasan levyjä ja Ak nappasi pari vanhaa Filippa K:n paitaa.

Tällä viikolla torstaina matkataan varsinaiselle synttärihetkelle eli Pariisiin muutamaksi päiväksi retkeilemään.

















Vanha nostalgisoitui ihkuista playmobileista, joita kaupattiin eräällä pöydällä. Olisin voinut ostaa jo olemassa olevan kokoelman jatkoksi vaikka mitä..

Esitys ja "SE" vaihe

Kuva kevätnäytöksestä. Anna-Kaisa ja muu ryhmä poistumassa lavalta.








Anna-Kaisa on nyt sitten kansainvälinen tanssitähti. Esitys oli viime torstaina paikallisessa kulttuurikeskuksessa Griffionissa. Tuukkaa jännitti mahdottoman paljon etukäteen, mutta esitys ylitti kyllä kaikki odotukseni. Upeasti meni ja oli myös yleisön suosikki! Ohjelmassa oli erilaisten ryhmien ja työpajojen esityksiä: perkussioiden alkeet vastaan 120-kiloisten napatanssi. Hauskaa oli seurata kuinka rohkeasti ihmiset olivat lavalla. Hollanninkieliset puhe-esityksetkin tuli seurattua, sisällöstä ei tietenkään ymmärretty mitään.

Tuukan tutkimus etenee mallikkaasti ja tavoiteltu artikkeli valmistunee jopa hieman etuajassa. No saas nyt taas nähdä. Anna-Kaisalla taas on nyt "SE" vaihe. Tekstiä alkaa gradua varten olla kasassa jo melkein riittävä määrä, mutta tuskailu rakenteen ja kieliasun kanssa on kovaa. Joka toinen päivä "menee tosi hyvin" ja joka toinen päivä "tässä ei ole mitään järkeä". No, eiköhän se siitä. -Tuukka

Wadlopen

Aloitetaan sillä, että huh. Nyt väsyttää, jalat tulessa ja Tuukalla kuumetta. Reppana poikien tapaan ihan kipeä.

Matkasimme siis perjantaina pohjoiseen Hollantiin, Groningen lähettyville. Meillä oli vuokrattuna "mökki" leirintäalueelta Lauwersoogissa rannikolla. Tuo "mökki" paljastui karavaanityyliseksi pikkuiseksi vaunuksi. Oli kuitenkin siisti ja keittiökin ihan varusteltu. Perjantaina (kiitos auton virheellisen gps-navikoinnin) saavuimme paikalla myöhään ja grillaaminen venähti pitkälle yöhön.No, ei mitään uutta verrattuna mökkigrillailuun Suomessa ystävien kesken :)







Paikalla perjantaina Mark, Michiel, Ryan (uusi tutkija Berkeleystä Kaliforniasta) ja me.

Anna-Kaisakin "lady of the house" sai onneksi tasapuolisesti rommia lämmikkeeksi. Leirintäalue erosi suomalaisesta metelin tasossa, olimme ainoat hereillä oikeastaan heti saavuttuamme ja yöllisen rantaretken saimme tehdä ihan ominemme.

Kuvassa Michiel ja Tuukka. Toisessa Michiel, Ryan, Mark ja Tuke. Alla karavaani aamulla.







L





















Lauantaina tutustuimme Groningeen. Viihtyisä opiskelijakaupunki. Samalla seurueemme loppujoukko poimittiin mukaamme.

Iltapäivästä pääsimme todellisen tehtävämme makuun: Wadlopen.

Tarkoitus oli siis kävellä 3,5 tunnin vaellus merenpohjassa laskuveden aikaan (itse kävelyä n.3 tuntia). Lähes ainoana paikkana maailmassa pohjois-hollannissa voi merenpohjassa kävellä. Maaperä on tarpeeksi kiinteätä ja maa niin tasaista. Retket ovat aina opastettuja, koska nousuveden tuleminen pitää luonnollisesti tietää ja toisinaan merenpohja on hyvinkin syvälle upottavaa mutaa. Samaten nousuvesi voi aiheuttaa kovia virtauksia.


Kuvassa hevosia laitumella nyt jo kuivatetulla maaperällä. Tarkoitus on jälleen vallata maata mereltä. Tällä kertaa kuitenkin suojaksi tulvilta eikä viljelyyn. Rannikolla on rakennettuna kaksi isoa pengertä (patoa), joissa nykyään laiduntaa lampaita. Kaksi patoa siksi, että tulvan sattuessa vesi jää näiden väliin. Hepat vähän kuin villihevosia, mutta kai nillä joku aita jossain kuitenkin on eli johonkin niitä kasvatetaan. Tosin niitä "käytetään" myös tasoittamaan maata samalla kun laiduntavat alueella, entinen merenpohja kiinteytyy näin.




Ilma oli aurinkoinen, mutta todella tuulinen. Heti alku oli hivenen kaaottinen. Upposimme mutaan reisiä myöten. Pieni paniikki oli väistämätön, koska sinne tuntui vaan uppoavan syvemmälle ja syvemmälle. Tekniikan tullessa tutuksi taivaltaminen kävi helpommin; pieniä nopeita askelia. Mitä pidempään jäi paikalleen, sitä tiukemmin mutaan takertui tai upposi. Tärkeätä tällä mutavaelluksella on kenkien pysyminen jalassa, kumisaappaat tms. ovat tiukasti kielletyt.















Alun mutavaiheen jälkeen seurasi vedessä tarpomista. Jossain vaiheessa retken päämäärä oli hakusessa, emme ymmärtäneet mitä järkeä on kävellä vaatteet päällä vedessä kahlaten (välillä upoten) monta tuntia..onneksi merenpohja ei enää ollut niin mutaista vaan enemmänkin siis kahlattiin, raskasta eteneminen vastatuuleen silti oli.
















Lopullinen kohde keskellä merta oli kohdassa, jossa normaalisti 2,5 metriä vettä. Pohjassa esimerkiksi paljon simpukoita (laskuvesi oli tässä vaiheessa äärimmillään). Tietyn pisteen jälkeen merelle ei voi pidemmälle kävellä, koska pohja syvenee ja toisaalta nousuvesi aloittaa saapumisensa. Ajattelimme, että tämä oli retken käännekohta ja kotimatka voisi alkaa. Niinhän se alkoi, mutta millainen..

Lauran kanssa yritettiin tehdä horisonttikuvia Annen ja Anton tapaan (suola-aavikolta), mutta pojat eivät pysyneet paikalla..


































Viimeiset pari-kolme tuntia käveltiin välillä kahlaten vyötäröön asti vedessä ja viimeinen tunti ihan helvetinmoista (anteeksi) mutaan uppoamista. Nauru oli kertakaikkiaan kaukana ja ainut toive oli ikinä päästä rantaan saakka. Jalkoja särki, keho kylmänä kaikesta vedestä, kengissä simpukoiden palasia ja hollantilaiset ihan voimissaan. Me ja Ryan enemmän hiljaisina (onneksi suomeksi sai kirota välillä ihan rauhassa) pohtien hollantilaisten käsitystä luontoelämyksistä. Yritettiin keksiä paikallisia vastaavuuksia älyttömyyksille.















No, koittihan se retken loppuminen ja täytyy sanoa, että aika kultaa muistot. Auringonlaskukuvatkin alkoivat näyttää kauniilta.

















Ak voisi jo tehdä retken uudestaan (siis joskus ensi vuonna). Kun tietää mitä odottaa, osaa asennoitua tähän kovana vaellusharjoitteena ja osaa ehkä oikeasti valita vaatteet sekä mahdollisimman kevyet, mutta tukevat kengät (juoksulenkkarit imevät vettä ihan tuhottomasti). Lopulta meille myös selvisi, että oppaat olivat jossain vaiheessa tiedustelleet hollanniksi, että sopiiko kaikille, että vaihdetaan tämä helppo 3,5 retki kaikista rankimpaan pitkään retkeen..tarvoimme siis loppujen lopuksi 5 tuntia mudan ja meren keskellä (13 km). Yöllä särkylääkkeet kipuileviin kylmettyneisiin jalkoihin tekivät terää :) Tietysti kaikki hollantilaiset olivat ihan kunnossa, mutta myös väsyneitä ja uupuneita.

Jälleen aikataulun muuttuessa saavuimme pimeällä grillailemaan ja viettämään iltaa. Oli jo taas mukavaa, Ryankin totesi kysyessämme, että tekisitkö retken uudestaan, että "fuck no, but I´m happy that I did it ones".

Sunnuntaina starttasimme aamulla 9.30 laivalla Schiermonnikoog-saarelle. Hollannilla on viisi todella kaunista saarta pohjoisessa. Dyynejä, hiekkarantaa ja viehättävää pikkukylä-elämää. Myös paljon varjoliitäjiä, surffareita ja leijanlennättäjiä.





















Ak, Vera, Laura ja Willem. Ak:lla omituinen asukokonaisuus koottuna ainoista puhtaana olevista vaatteista.. Hieno viikonloppu kokonaisuudessaan, ainakin riittää muisteltavaa :) ja kenkien pesu on alkanut, mutta loppua ei näy.