Esitys ja "SE" vaihe

Kuva kevätnäytöksestä. Anna-Kaisa ja muu ryhmä poistumassa lavalta.








Anna-Kaisa on nyt sitten kansainvälinen tanssitähti. Esitys oli viime torstaina paikallisessa kulttuurikeskuksessa Griffionissa. Tuukkaa jännitti mahdottoman paljon etukäteen, mutta esitys ylitti kyllä kaikki odotukseni. Upeasti meni ja oli myös yleisön suosikki! Ohjelmassa oli erilaisten ryhmien ja työpajojen esityksiä: perkussioiden alkeet vastaan 120-kiloisten napatanssi. Hauskaa oli seurata kuinka rohkeasti ihmiset olivat lavalla. Hollanninkieliset puhe-esityksetkin tuli seurattua, sisällöstä ei tietenkään ymmärretty mitään.

Tuukan tutkimus etenee mallikkaasti ja tavoiteltu artikkeli valmistunee jopa hieman etuajassa. No saas nyt taas nähdä. Anna-Kaisalla taas on nyt "SE" vaihe. Tekstiä alkaa gradua varten olla kasassa jo melkein riittävä määrä, mutta tuskailu rakenteen ja kieliasun kanssa on kovaa. Joka toinen päivä "menee tosi hyvin" ja joka toinen päivä "tässä ei ole mitään järkeä". No, eiköhän se siitä. -Tuukka

Wadlopen

Aloitetaan sillä, että huh. Nyt väsyttää, jalat tulessa ja Tuukalla kuumetta. Reppana poikien tapaan ihan kipeä.

Matkasimme siis perjantaina pohjoiseen Hollantiin, Groningen lähettyville. Meillä oli vuokrattuna "mökki" leirintäalueelta Lauwersoogissa rannikolla. Tuo "mökki" paljastui karavaanityyliseksi pikkuiseksi vaunuksi. Oli kuitenkin siisti ja keittiökin ihan varusteltu. Perjantaina (kiitos auton virheellisen gps-navikoinnin) saavuimme paikalla myöhään ja grillaaminen venähti pitkälle yöhön.No, ei mitään uutta verrattuna mökkigrillailuun Suomessa ystävien kesken :)







Paikalla perjantaina Mark, Michiel, Ryan (uusi tutkija Berkeleystä Kaliforniasta) ja me.

Anna-Kaisakin "lady of the house" sai onneksi tasapuolisesti rommia lämmikkeeksi. Leirintäalue erosi suomalaisesta metelin tasossa, olimme ainoat hereillä oikeastaan heti saavuttuamme ja yöllisen rantaretken saimme tehdä ihan ominemme.

Kuvassa Michiel ja Tuukka. Toisessa Michiel, Ryan, Mark ja Tuke. Alla karavaani aamulla.







L





















Lauantaina tutustuimme Groningeen. Viihtyisä opiskelijakaupunki. Samalla seurueemme loppujoukko poimittiin mukaamme.

Iltapäivästä pääsimme todellisen tehtävämme makuun: Wadlopen.

Tarkoitus oli siis kävellä 3,5 tunnin vaellus merenpohjassa laskuveden aikaan (itse kävelyä n.3 tuntia). Lähes ainoana paikkana maailmassa pohjois-hollannissa voi merenpohjassa kävellä. Maaperä on tarpeeksi kiinteätä ja maa niin tasaista. Retket ovat aina opastettuja, koska nousuveden tuleminen pitää luonnollisesti tietää ja toisinaan merenpohja on hyvinkin syvälle upottavaa mutaa. Samaten nousuvesi voi aiheuttaa kovia virtauksia.


Kuvassa hevosia laitumella nyt jo kuivatetulla maaperällä. Tarkoitus on jälleen vallata maata mereltä. Tällä kertaa kuitenkin suojaksi tulvilta eikä viljelyyn. Rannikolla on rakennettuna kaksi isoa pengertä (patoa), joissa nykyään laiduntaa lampaita. Kaksi patoa siksi, että tulvan sattuessa vesi jää näiden väliin. Hepat vähän kuin villihevosia, mutta kai nillä joku aita jossain kuitenkin on eli johonkin niitä kasvatetaan. Tosin niitä "käytetään" myös tasoittamaan maata samalla kun laiduntavat alueella, entinen merenpohja kiinteytyy näin.




Ilma oli aurinkoinen, mutta todella tuulinen. Heti alku oli hivenen kaaottinen. Upposimme mutaan reisiä myöten. Pieni paniikki oli väistämätön, koska sinne tuntui vaan uppoavan syvemmälle ja syvemmälle. Tekniikan tullessa tutuksi taivaltaminen kävi helpommin; pieniä nopeita askelia. Mitä pidempään jäi paikalleen, sitä tiukemmin mutaan takertui tai upposi. Tärkeätä tällä mutavaelluksella on kenkien pysyminen jalassa, kumisaappaat tms. ovat tiukasti kielletyt.















Alun mutavaiheen jälkeen seurasi vedessä tarpomista. Jossain vaiheessa retken päämäärä oli hakusessa, emme ymmärtäneet mitä järkeä on kävellä vaatteet päällä vedessä kahlaten (välillä upoten) monta tuntia..onneksi merenpohja ei enää ollut niin mutaista vaan enemmänkin siis kahlattiin, raskasta eteneminen vastatuuleen silti oli.
















Lopullinen kohde keskellä merta oli kohdassa, jossa normaalisti 2,5 metriä vettä. Pohjassa esimerkiksi paljon simpukoita (laskuvesi oli tässä vaiheessa äärimmillään). Tietyn pisteen jälkeen merelle ei voi pidemmälle kävellä, koska pohja syvenee ja toisaalta nousuvesi aloittaa saapumisensa. Ajattelimme, että tämä oli retken käännekohta ja kotimatka voisi alkaa. Niinhän se alkoi, mutta millainen..

Lauran kanssa yritettiin tehdä horisonttikuvia Annen ja Anton tapaan (suola-aavikolta), mutta pojat eivät pysyneet paikalla..


































Viimeiset pari-kolme tuntia käveltiin välillä kahlaten vyötäröön asti vedessä ja viimeinen tunti ihan helvetinmoista (anteeksi) mutaan uppoamista. Nauru oli kertakaikkiaan kaukana ja ainut toive oli ikinä päästä rantaan saakka. Jalkoja särki, keho kylmänä kaikesta vedestä, kengissä simpukoiden palasia ja hollantilaiset ihan voimissaan. Me ja Ryan enemmän hiljaisina (onneksi suomeksi sai kirota välillä ihan rauhassa) pohtien hollantilaisten käsitystä luontoelämyksistä. Yritettiin keksiä paikallisia vastaavuuksia älyttömyyksille.















No, koittihan se retken loppuminen ja täytyy sanoa, että aika kultaa muistot. Auringonlaskukuvatkin alkoivat näyttää kauniilta.

















Ak voisi jo tehdä retken uudestaan (siis joskus ensi vuonna). Kun tietää mitä odottaa, osaa asennoitua tähän kovana vaellusharjoitteena ja osaa ehkä oikeasti valita vaatteet sekä mahdollisimman kevyet, mutta tukevat kengät (juoksulenkkarit imevät vettä ihan tuhottomasti). Lopulta meille myös selvisi, että oppaat olivat jossain vaiheessa tiedustelleet hollanniksi, että sopiiko kaikille, että vaihdetaan tämä helppo 3,5 retki kaikista rankimpaan pitkään retkeen..tarvoimme siis loppujen lopuksi 5 tuntia mudan ja meren keskellä (13 km). Yöllä särkylääkkeet kipuileviin kylmettyneisiin jalkoihin tekivät terää :) Tietysti kaikki hollantilaiset olivat ihan kunnossa, mutta myös väsyneitä ja uupuneita.

Jälleen aikataulun muuttuessa saavuimme pimeällä grillailemaan ja viettämään iltaa. Oli jo taas mukavaa, Ryankin totesi kysyessämme, että tekisitkö retken uudestaan, että "fuck no, but I´m happy that I did it ones".

Sunnuntaina starttasimme aamulla 9.30 laivalla Schiermonnikoog-saarelle. Hollannilla on viisi todella kaunista saarta pohjoisessa. Dyynejä, hiekkarantaa ja viehättävää pikkukylä-elämää. Myös paljon varjoliitäjiä, surffareita ja leijanlennättäjiä.





















Ak, Vera, Laura ja Willem. Ak:lla omituinen asukokonaisuus koottuna ainoista puhtaana olevista vaatteista.. Hieno viikonloppu kokonaisuudessaan, ainakin riittää muisteltavaa :) ja kenkien pesu on alkanut, mutta loppua ei näy.

Katsaus lähimaisemiin

Luontokuvia. Taas (olemme hurahtaneet). "Rhodorendroat" läheisestä puistosta, jossa on alppiruusulaakso.

Aikaisemminkin olemme hehkuttaneet mukavia maalaismaisemia tässä vähemmän mukavan asuinrotiskomme lähettyvillä. Tämä vihreys on jotain, mitä ihan varmasti Helsingissä kaipaamme katsoessamme asfaltoitua pihamaata muutoin niin ihanan asuntomme ikkunasta. Naapuritaloillahan on vehreä yhteinen pihamaa, mutta meillä kaikki vihreä on päätetty pyhittää harmaalle ja kylmälle. Viimeinen puukin kaadettiin viime syksynä ikkunamme edestä, koska haittasi naapuritontin autojen parkkeeraamista (nyyh, oikeasti oli kai laho).

Taloltamme liikuttaessa noin 50 metriä itään saavutaan pienelle kanaalille, jota reunustaa seuraavassa kuvassa oleva pyörätiekuja. Tätä seuraa isompi kanaali (toisessa kuvassa), jonka varrella on hienoja valoisia koteja isoine kanaaliin aukeavine ikkunoineen. Erinomainen paikka tarkastaa kaikki linnut ja poikaset. Tämä isompi kanaali on myös suosittu kalastuspaikka! Olemme myös todistaneet miehen, joka kalastaa suoraan kakkosparvekkeelta talon alla olevasta kanaalista. Kätevästi suoraan pannulle paistumaan ja voi vaikka katsoa sporttia telkkarista samanaikaisesti.

Lisäksi edessämme sijaitsevan toimistokeskittymän takana sijaitsevat laajat viherkentät urheilulle (maahockey on uskomattoman suosittua), hevoslaitumet ja Amstel-joki.

No niin, aika pakata. Kohta lähdetään pohjoiseen mutakävelylle ja saarille bongaamaan dyynejä. Mukavaa viikonloppua!





















Tässä viereinen kanaalimme, ihanan rauhoittava.
















Voiko olla mitään suloisempaa kuin nuo pikkutiput?
















Läheisen laitumen lammasystävä.

Maastricht

Maastricht sijaitsee varakkaalla eteläisellä kaistaleella Belgian ja Saksan välissä. Junamatka Amsterdamista Maastrichtiin kestää hieman yli kaksi tuntia vaihtoineen - suurin piirtein niin pitkään kun tässä maassa se voi ylipäänsä kestää.

Kaupunki on roomalaisten perustama n.2050 vuotta sitten. Wikipediasta vakoiltuna kaupunkioikeudet se sai 1204, josta
johtuen siellä on hauska keskiaikainen tunnelma. Hienoja vanhoja matalia rakennuksia, kirkkoja sekä pieniä aukioita. Säilyneenä tuolta vuoden 1200 tiedoilta on pala muuria, jossa pääsee kävelemään sekä yksi Maas-joen ylittävistä silloista (vuodelta 1280).






















Kaupunki on tunnelmaltaan ja kuviltaan äveriästä kansaa omaavaa. Sen huomasi mm. siitä, että ostoskadut ovat täynnä huippumerkkien liikkeitä ja koroilla sipsuttavia kotirouvia (vrt. Amsterdamin enemmän boheemi sekamelska).

Päiväretkellä ehti nähdä kaupungin hyvin, sillä se on noin Tampereen kokoluokkaa. Harmi vaan, että meille sattui hieman sateinen sää - jouduttiin istuskelemaan kahvilla ja omenapiirakalla useammankin kerran. Vaikka oli lauantai, kaupunki oli todella hiljainen. Vain keskustan parilla ostoskadulla oli ruuhkaa. Muuten sai nauttia rauhallisesta tunnelmasta.





















Ihania pikkuisia kahvi/tee-kauppoja!

Normaalimpaa säätä

Kesähelteet ovat tältä erää ohitse ja ulkona sataa. Ihan virkistävää. Tässä onkin hyvä muistella viime maanantaina tehtyä retkeä rannikolle, Zandvoort an zeehen. Tämä on yksi valtava uimaranta rannikolla. Puoli Hollantia oli matkustanut sinne aurinkoa ottamaan. Niinpä mekin. Junalla puoli tuntia ja kas, meri sekä ihana hiekka.

Me emme ole mitään rantaihmisiä, se tuli taas todistetuksi. Jaksoimme kuitenkin noin kolme tuntia siellä auringossa paahtua. Merituuli oli ihana! Uimaan emme päässeet, koska mereltä tuuli ja vesi oli ihan mustaa; jotain levää ja hiekkaa. Varpaat sai kastettua. Sekä bikinejä vilautettua Hollannin kansalle..

Rannalta jatkettiiin Vondelparkiin pitämään piknik. Todistettiin monta hauskaa kohtausta, kun skootteripoliisit (ilman kypäriä) pysäyttelivät kielletyllä puistoalueella ajavia mopoilijoita (kypärällisiä). Täällä sakkoihin kuuluu lisäksi oppitunti ja toden totta, poliisisetä aina heristi sormea ja kertasi sääntöjä. Amsterdamissa on muuten tietysti mm. fillaripoliisi, ratsupoliisi, rullaluistinpoliisi, mutta myös Porsche-poliisi. Viimeisen tarkoitus on ottaa kiinni rikkaita, joilla on niin kovaa kulkevat autot, että normaali pirssi ei perässä pysy. hmm.

Nähtiin myös haikara ja haikaranpesä. Kesävauvoja tulossa?

Niin, ei meille :)
(sorry, äiti)

Piknikillä Laura kertoi vierailustaan paikalliseen sauna-landiaan. Olemme lukeneet näitä huhuja eräästä ulkosuomalaisen blogista. Ensinnäkin, näissä saunakeskuksissa kaikki (miehet ja naiset) ovat alasti pukuhuoneista lähtien. Siis kaikki toisilleen vieraat ihmiset. Saunomisaika on tarkkaan määritetty ettei ihmisparka liiaksi kuumene. Saunoja on erilaisia, mutta eräässä saunassa on suomalainen rituaali. Alaston nainen heittää löylyä (kukaan muu ei saa heittää) ja viuhtoo ympäri saunaa jonkinlaisen pyyhkeen kanssa. Jossain kuulemma lausuukin jotain. Arvon suomalaiset lukijat, tuttu juttu?

Grattis på födelsedagen Mark! Skål på svenska

Mark nuorukainen siirtyi 29 ikävuoteen synttäreitään juhlien sekä samalla uuden asunnon tuparit pitäen. Pienenä sivujuonteena, että Ak ja Mark pitävät samaa ikää tässä hetken, ennen kuin Ak täyttää 25 v. kesäkuussa :)

Vietiin lahjaksi vodkaa ja lahjakortti Iittalan myymälään. Markin puutarhaan oli rakennettu terassi ja siinä istuskellessa meni koko ilta ja yö. Oli niin lämmin, että tarkeni! Täällähän nämä juhlat alkavat aina suomalaisittain myöhään kuten esimerkiksi 20.30 tai 21.00. Syy tähän keksittiin, se on se piheys. Juhlissa ei niinkään tarjota suuria syötäviä vaan kaikki syövät ensin illallisen kotona. Tarjolla saattaa olla muutama sipsi ja karkki (tosin ulkkareitten synttäreillä täällä on aina todella paljon syötävää). Suomessahan yleensä monilla on paljon kaikkea ihanaa pientä naposteltavaa. Meillä on tietty niin ihanat ystävät!!

Meidän kotoisassa huushollissa tarjoilu muistuttaa yleensä täkäläistä. No, eihän se ruoka aina juhlia tee. Markilla kuitenkin myös grillattiin ja juomat tietysti tarjottiin talon puolesta. Että ei se nyt niin pihiä ole. Niin ja muuten, ei olla vielä koskaan menty kotijuhlista baariin tahi diskoteekkiin.

Lahjaksi Mark sai mm. ulkotulisysteemin, dvd:n, jonkun kirjan, pussilakanat äidiltä, uunivuuan ja kiinalaisilta kollegoilta lentävän kotka-monumentin (herätti hilpeyttä yöllä, kun yritettiin keksiä sen tarkoitus).

Sitten taas, paljon kuvia.



















Oikealla Anna.
















Laura ja Mark.
















Hieno kuva, ihan sattumalta.
















Pariskunta. Taustalla oranssi Hollannin jalkapallojoukkueen kannatusta varten tehty paita nyt kesällä oleviin EM-kisoihin. Tuukkakin sai oman. Onko halukkaita käyttämään sitä kesäkuussa kisakatsomossa? :) Jos jäädään tänne, niin ensi vuoden kuningattarenpäivään oiva varuste.




















John ja tuli. Tuleen pistettiin puoli puutarhaa. Ja oikeasti, puoli puutarhaa, puista oksat ja maasta muratit. Vähän hirvitti välillä. No, tarkoitus oli karsia edellisiltä asukkailta villiintymään päässyttä kasvustoa.

Onnellista äitienpäivää!

Ohessa aamuyöllä kuvattu kohiseva video linnunlaulukonsertista, jota täällä saa (täytyy) kuunnella aina aamuisin. Kuuluu erityisen hyvin sisälle, koska A) yksinkertaiset ikkunat B) yläikkunat on pidettävä kuumuuden ja huonon ilmanvaihdon takia auki. Meteli on oikeasti aikas kova. Ak yritti sen tallentaa, mutta ei kauhean hyvä versio (videossa ei siis tapahdu mitään). Tulee kuitenkin mieleen isäni lapsuudessa ottama KOTIvideo meidän takapihalta joskus aamun aikaisina tunteina, siinä aurinko on nousemassa, linnut laulavat ja kesäaamu parhaimmillaan. Kuvattu siis viime yönä viideltä aamulla juhlista poljettuamme. Juhlista lisää kuvia vaikka myöhemmin. Tot Ziens!

Ik zeg jaa

Lauantain säätiedotus: +27 astetta. Juhuu. Kuuleman mukaan Suomessa myös aurinko lämmittää! Mainiota.







Päivä meni tuossa valtavassa lähipuistossa (metsässä) makoillessa ja koiria katsellessa. Niitä on täällä paljon ja tosi suloisia. Paljon meidän Late-koiria eli bordercollieta (tai sitten vaan aina kiinnitän niihin huomion).

Puistosta täytyi taas ottaa muutamia kuvia, hevosiin ja lentokoneisiin ei voi kyllästyä. Tällä kertaa koneiden nousu sattui juuri päämme yläpuolelle :)

Lisänä ihan toinen juttu. Jos haluaisin asua rivitalossa, haluaisin sen olevan jotain oheisen kuvan suuntaan.Miksi, niin miksi, Suomessa rivitaloon aina kuuluu se varasto siihen ovenpieleen?? On se autonpaikka, varasto ja ulko-ovi?



No niin, ny me lähdetään Markin synttäreille! Heips, ak

Kesäpäivä Kangasalla

Jälleen pientä maassa maan tavalla-infoa. Asia, johon Suomessa emme ole törmänneet on polkypyörämainonta. Eikä nyt tarkoiteta sellaista mainontaa, jossa joku ajaa viiri perässä fillarilla ja mainostaa vaan sellaista, jossa pyöriin asetetaan mainoksia. Yliopiston pyöräparkeissa noin kerran viikossa käyvät mainostajat asettamassa esimerkiksi pyörän satulaan muovisen satulasuojan, johon on printattu mainos tai ripustavat kumilenkeillä mainosflyereita pyörästä roikkumaan. On hauskan näköistä, kun kaikkien satojen pyörien satulat ovat yhtäkkisesti pinkkejä tms. No, turhaa roskaa tämä tietysti on.

Pyöristä puheenollen, hankintalista Suomen pyörään on kova; tahtoo hamesuojan, koteloidut ketjut, kunnon soittokellon, pysyvän mustekalan (eri päin kuin normaalisti) tai pyörälaukun, takavalon, leveän satulan ja pyöräilijöille omat liikennevalot sekä kaistat... niin, ja saisko vielä tasaisen maan ja väistävät autoilijat.

Eilen pohdittiin mitä olemme täällä oppineet. Tuukka small talkia aamuisin kahvihuoneessa. Töissäkin on aika erilainen työkulttuuri. Täällä opiskelijat ja henkilökunta pitävän enemmän yhtä. Kaikenlaista yhteistä tapahtumaa järjestetään ja ihmisen suhtautuvat töihin muutenkin rennommin. Toki töitä tehdään paljon niinkuin Suomessakin, mutta ilmapiiri on jotenkin iloisempi. Esimerkiksi tänään lähdettiin töiden jälkeen yliopiston päärakennuksessa sijatsevaan baariin parille oluille. Bisset saa tietenkin viedä ulos, kunhan muistaa tilata ne muovituopissa ja pihalla voi myös grillata.

Kesä on muuttanut yliopistoa. Yliopistorakennukset ovat siis kampusmaisesti muodostaen suuren sisäpihan. Sisäpiha on nyt laitettu kesäkuosiin. Siellä on mm. koriskenttä, beach volley-kenttä ja olipahan sinne tuotu eilen vapaa pudotus-laitekin (vähän niinkuin benji-hyppy). Kyseessä oli mainostapahtuma. Dj:t soittivat jumps jumps tech-housea yms. (täysillä tietenkin) ja koulun coolimmat koriskundit väänsivät mooveja kentällä..toisella puolella hipit samassa teknotaivaassa. Aurinko porotti täysillä. Ei ihan onnistunut minkäänlainen koulutyö.

Miten kivaa olisi ollut grillailla ystävien kanssa ja pikkaisen (ihan pikkaisen) nautiskella vaikka skumppaa tai siideriä. Ehkä seurailla kivenheittäjän elämää (Alppilan malliin) :)

Oheessa kuva työhuoneesta. Kuva on otettu aikaisemmin keväällä, siksi talvitakki.

Ak vastaavasti on "oppinut" omissa oloissaan olemista. Tänään tästä johtuvan puhetulvan uhriksi valikoitui poloinen parvekenaapuri; istuin aamukaffella ja satuttiin törmäämään samaan aikaan. Paha tapa on, että jos joku erehtyy juttelemaan kanssani ja en välttämättä ole puhunut muille kuin Tuukalle vähään aikaan, niin joku puhehana aukeaa. Jälkeenpäin hävettäää, oliko pakko sekin ja sekin asia taas lörpötellä.

Palattiin illemmalla kuvaamaan yliopistoa, näyttää ehkä vähän ankealta, kun ihmiset ovat jo lähteneet. Muutenkin huono kuva, mutta laitetaan silti. Tiesittehän, että kuvia klikkaamalla ne suurentuvat..

Zomertijd hej hej

Kesäaika on kai nyt sitten virallisesti saapunut. Ihmiset ovat kertaheitolla muuttuneet kesäheleiksi kukkaleningeiksi, hawaijishortseiksi ja aurinkolasien valtamereksi. Yliopistolla aamulla hississä sen havaitsi heti, ihan kertakaikkisesti kaikki kaulahuivit ja farkut on nyt unohdettu. Tietenkin kunnon hollantilainen nainen käyttää kuitenkin joko Ugg-buutseja tai pitkiä nahkasaappaita vaikka miten olisi + 24 astetta. Itsellä tämä kesään siirtyminen aina vähän kestää ja oli mukana huppari ja huivi, ihan varmuudeksi. Mutta joo, aurinkoa riittää edelleen ja lämpöä.

Ohessa muuten oma kurkikuva, jee. Myös suloiset nokikanan poikaset, joita eilen puistoajelulla tarkkailtiin niiden kotihommissa. Isä tai äitinokikana ahkerasti raahasi yksi risu kerrallaan lisää aineista pesään, pikkuiset pyörivät omilla teillään.

Vappuvieraita

Vappu toi vieraita Suomesta. Anna, Aapo, Marko ja Heini. Anna Ak:n yliopistoystäviä. Eivät majoittuneet meillä vaan kerrassaan melko omituiseksi osoittautuneessa hotellissa.

Miniloman pituuteen nähden saatiin aikaiseksi vaikka mitä.
Kävimme syömässä indonesialaista ja tietenkin kahvia siellä ja jäätelöä täällä. Ajelimme pitkän pyöräretken ja pörräsimme ympäri kaupunkia. Pistäydyttiin myös Markon kanssa Rijksmuseossa kurkkaamassa pitkästä aikaa Rembrandtit ja Vermeet ja vermeet.

Meni niin nopeasti tuo aika ja oli erityisen hauskaa! Oli niin rentouttavaa olla suomiseurassa, jossa varmasti omat jutut ja huumorikin menivät perille. Tai ainakin kuvittelee sen menevän :)

















Pojat ja pyörät. Saatiin pikkaisen sadetta niskaan, mutta onneksi kevätaurinkokin näyttäytyi. Vieressä massiivisen riisipöydän kuvaamista indonesialaisessa.

















Hip hei. Ei olla turisteja.