Totaalinen vauvajuttu

Varoitus, tämä kirjaus on ihan vaan lapsihommaa. Haluan mainita muutamia erilaisuuksia Suomen ja USA:n välillä ja sattuneesta syystä arkeni nyt muutenkin hivenen pyörii tämän asian ympärillä.

Amerikassa terveydenhoitoon tarvitaan vakuutus ja meillähän ei sitä ole. Tai siis meillä on matkavakuutus yhtäkkisten sairauksien hoitoon, mutta normaali neuvola, tai täällä neuvolaa vastaavat lastenlääkärikäynnit, eivät meille kuulu. Rokotteethan saimme suuren tutkiskelun jälkeen ilmaiseksi eräältä klinikalta. Pääsimme public health/köyhien vakuutusohjelmaan. Rokotteiden annon yhteydessä Touko sitten punnittiin ja mitattiin. Seuraava rokotussatsi saadaan marraskuun lopussa, mutta mitään perustarkastuksia meille ei siis valitettavasti tehdä muutoin.

Touko oli syntyessään pikkaisen hoikahko ja edelleen hieman mietimme painoa. Kuulin Ninalta, että täällä kokoontuu imetystukiryhmä, jossa on vaaka ja ennen kaikkea, tämä ryhmä on ensimmäisellä kerralla ilmainen. Nina sitten kuljetti minut paikalle ja voi pojat, se oli Amerikkaa se! Ryhmästä oli kyllä hyötyä ja sieltä sai hyviä neuvoja, mutta oli se kuin elokuvaan olisi tipahtanut. Voi sitä ylisanojen ja nyökyttelyn määrää (I so totally understand). Joku haki täydellistä ruokavaliovinkkiä imetystä varten ja toiset olivat esimerkiksi epävarmoja vauvan itkun suhteen. Tämä ryhmänhän perusidea on tosi hyvä ja Suomessakin kokoontuu vastaavia. Täällä vain se ohjaajakin oli jotenkin niin ällö. Ja kaikilla mammoilla oli my best friend- tyyny, eli imetystyynyeli imetystyyny, vartalon ympärillä tarranauhoilla. Sellainen voi olla hyödyllinen, sitä en kiistä, mutta nämä olivat oikein kertakaikkiaan superkehiteltyjä versioita.

Erehdyin kertomaan omalla vuorollani, että annamme Toukolle korviketta imetyksen lisäksi (edelleen vähän, jotta paino varmasti nousee) ja käytämme tuttia. Oh my, hullu nainen euroopasta - paha paha äiti :) Oli minulla kyllä hauskaa sen jälkeen muistella kokemusta Tuukalle.

Tähän täytyy myös lisätä, että ehkä se paheksunta syntyi jotenkin siitä, että täällähän monet palaavat töihin kolmen tai viiden kuukauden jälkeen ja lopettavat imetyksen. Siksi imetykseen halutaan erityisesti kannustaa. Ehkä meille Suomessa on jotenkin luonnollisempaa jatkaa ainakin sinne puoleen vuoteen saakka.

Onneksi muuten näiden hollantilaisten ystävien kanssa olemme jotenkin samoilla linjoilla tai voimme avoimesti päivitellä asioita tai kertoa tuntemuksia, eikä tarvitse yrittää olla jotenkin täydellinen äiti. Ninakin om ihan reippaasti myöntänyt, että hänellä meni hermot äitiyslomaan jo muutaman kuukauden jälkeen ja oli kiva palata osittain töihin nyt Lucaksen ollessa vähän isompi.

Meidän vaunut ovat täällä ihan harvinaisuus ja niitä aina ihmetelläänkin kalliiksi vaunuiksi, joita ihmettelijä ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Täällä kaikilla on vain rattaat, joissa vauva-aikana käytetään auton turvaistuinta. Suomessahan ei suositella sellaisessa lasta kuljetettavan kovin pitkiä aikoja. No, toisaalta täällä ei myöskään harrasteta vaunukävelylenkkejä tai ainakin minä kovin itsekseni saan tuolla ulkoilla vaunujen kanssa.

Imetys, joka on Kaliforniassa, ei siis kaikissa osavaltioissa, laissa säädetty sallituksi. Eli periaatteessa, jos jossain julkisessa tilassa imettää, sitä ei voi kieltää. Ennenhän minulla ei tähän ollut tietenkään mitään kantaa, mutta nyt syötettyäni Toukoa niin kaupoissa, ravintoloissa, metroasemilla, puistossa ja missä nyt satumme liikkumaan, niin pidän tätä tietenkin erityisen positiivisena asiana. Varmasti näin on myös Suomessa, eipähän ole kokemusta. Täällä ei tosin näe kovin usein julki-imettäviä äitejä (termi opittu Suomen keskustelupalstoilta..) ja monet amerikkalaiset pitävät imettäessään sellaista varta vasten kehitettyä (kätevää?) liinaa peittona, nursing cover.

Ravintolat ja kahvilat ovat lapsimyönteisiä ja niihin on helppo mennä vauvan kanssa. Onneksi tietysti on myös paikkoja, missä sopii olla vain aikuisia, omassa rauhassa.

Kaikenkaikkiaan tämä on helppo maa olla vauvan kanssa. Vaatekaupoissa on yleensä aina yksi lakisääteinen pukukoppi pyörätuoliasiakkaille, samoin kuin ravintoloissa vessa, ja sinne mahtuu siis hyvin vaunujen kanssa. Myös isommissa kaupoissa (ruoka, kirja yms.) on aina restroomit ja niihin voi kurvata vaipanvaihtoon yms.

Vaipoista voi mainita sen verran, että monissa kertakäyttövaipoissa on hajuste. Tämä ei oikein itseä miellytä, minusta ne haisevat vaan entistä pahemmalle. Kestovaipat ovat täällä halvempia kuin Suomessa ja niistä olenkin löytänyt yhden itselleni uuden hyvä merkin; BumGenius. Niiden pitäisi käydä pienestä vauvasta isompaan lapseen, koska sitä vaippaa voi "kasvattaa". Tosi hyviä. Kantoliinoja tai kantoreppuja täällä Kaliforniassa käytetään melko paljon ja meidänkin Manduca on ahkerassa käytössä. Niin ja vauvanvaatteet on omituisessa koossa Toukolle. Amerikkalaiset vauvat ovat ilmeisen lyhyitä ja pyöreitä. Nimittäin Toukolle 3-6 kk vaatteet mahtuvat juuri ja juuri sekä olemme nyt siirtymässä 6-9 kk kokoon. Eikä Touko nyt niin pitkä ole. Sellaisia pieniä detaljeja. Voisin vielä mainita, että se äidinmaidonkorvike on ruskeampaa kuin Suomessa ja jättää mukavanvärisiä tahroja.hmm.

Äiti-lapsitekemisiä on kaikenkaikkiaan paljon ja yleisesti kotiäidit ajavat päivisin johonkin monista puistoista ja viettävät siellä päivää. Muutoinkin tämä on sellainen kotirouvien luvattu maa, vaikka ei olisi lapsiakaan. Kaikenlaista vapaaehtoistyötä löytyy ja sellaisiin on suotavaa osallistuakin. Lisäksi kunnon housemakerilla on joku luova harrastus, johon paneudutaan huolella. Vaikka taito ja teko eivät ihan kohtaisikaan. Tämän huomaa meidän rouvakerhosta, jossa näillä faculty wifeseilla on jokaisella joku harrastus kuten vaikkapa savityöt, neulominen, valokuvat, ruoka tai japanilaiset taidemunat.

Mukavaa viikonloppua sinulle, joka jaksoit lukea :)