Alla auringon, sumun vai sateen?

Täällä on ollut sitä "muka kiireistä". Vieraatkin saateltiin kotimatkalle jo yli viikko sitten. Sen jälkeen on eletty taasen arkea. Tuukka tekee töitänsä, jotka ilmeisesti edistyvät ihan mukavasti. Ilmat ovat lämminneet kohti kevättä, vaikkakin välillä edelleen sataa tai on ihan mahdoton sumu ja kylmyys.

Me Toukon kanssa nähdään viikottain tyttöjä ja niiden pikkupoikia, uutena joukkoomme ovat liittyneet ranskalainen Soraya ja norjalainen Marita. Soraya on puoliksi tunisialainen ja ihan eri lailla itse on saanut läheisyyttä Tunisian levottomuuksiin, kun olemme seuranneet niitä internetin kautta yhdessä. Erittäin surullista.

Tyttöjen kanssa käymme lounailla, kahvilla, leikkipuistoissa tai vaikka San Franciscossa. Meno on välillä hieman katkonaista ja pysähtelevää, kun pitää syöttää, vaihtaa tai joku muu yllättävä käänne sekoittaa rytmin, mutta onneksi kaikilla on sama tilanne, niin jokainen "kärsii" samassa tahdissa.

Lisäksi olemme Toukon kanssa käyneet kirjastolla järjestettävässä musiikki/satuhetkessä. Sitä vetää sellainen suht koht seniorikansalaisen oloinen hassu setä. Oikein sympaattinen ja Touko katselee mielenkiinnolla muita lapsia sekä tykkää musiikkileikeistä.

Arkemme täyttävät myös normaalit kävelylenkit ja oleilu. Ihan valloittava vaihe on jälleen pikkuisella menossa. Ikää on nyt 6 kk ja pari viikkoa. Kovasti yrittää eteenpäin, mutta vain lentokoneasennossa makoilee mahallaan ja yrittää itseään liikuttaa. Lisäksi ihan uusia ääniä on ilmestynyt katalogiin ja pinnasängystä kuuluu välillä mitä kummallisempia juttuja. Tällä hetkellä meillä nukutaan 20-06.30, johon aina yritän lisätä muutaman tunnin vieressä pötköttelyä. Äiti ei ihan jaksa nousta näillä minuuteilla.

Kiinteitä ruokia Touko syö myös ja yritämme niitä itse valmistella sekä soseuttaa. Mutta on siinä joku kumma juttu, että silti se kaupan valmissose saa parhaat hymyt.

Laitan vielä jotain kuvia siitä, mitä tehtiin Hannelen ja Petrin kanssa. Kävimme Muir Woodsissa kävelemässä punapuita katsoen. Tämä Muir Woods on aika turistikohde ja siellä on esimerkiksi kuvattu Star Wars elokuvaa ja kieltämättä metsä oli hyvinkin satumainen. Turistikohteena tarkoitan sitä, että polut on hyvin aidattu ja reitit hyvässä kunnossa. Punapuut ovat tuhansia vuosia vanhoja ja ne voivat kasvaa n.100 metriin saakka.




Kävimme Alcatrazin entisellä vankilasaarella, joka on kuuluisa siitä, että sieltä on yritetty monta pakoa, mutta tiettävästi kukaan ei ole onnistunut (tosin kolmen karkurin kohtalosta ei ole tietoa - elokuva Pako Alcatrazista kertoo tästä). Matka maihin ei ole hirveän pitkä, mutta merivirrat ovat voimakkaita. Vankilasssa kiertely on järjestetty audio-opastuksena ja se oli erittäin hyvä. Yleensä suhtaudun epäluulolla näihin kuulokeopastuksiin, mutta täällä se oli mukaansatempaava. Vankilasaari on ehdottomasti vierailun arvoinen.



Maisema mantereelle.